Tästä se nyt alkaa, ensimmäinen Legacyni. Tämä ulkoasu ja kaikki ei varmaankaan ole mitään taiteen riemuvoittoa, sillä olen vähän ekakertalainen tässä blogin käytössäkin... Ja jos jotakin kiinnostaa niin minulla on Lemmikkielämää, Matkoilla ja Vapaa-aika lisäosat. Mutta siis asiaan!

Suvun kantaäiti, Iida Leppänen, on horoskoopiltaan rapu ja pitää mustahiuksisista ja karismaattisista miehistä. Tavoitteena perhe, ja elämäntavoite "kasvata 20 kissan- tai koiranpentua". Ei toteudu ainakaan lähiaikoina, sillä hyvä jos rahat riittävät edes taloon...

Tällaiseen riittivät, ei ole kovin hääppöinen mutta saapahan siitä jonkinlaisen suojan. Kovin mukavaa ei kuitenkaan ole, kun ei riittänyt rahat edes erilliseen vessaan vaan kaikki on samassa huoneessa. Kumpa vastaan tulisi komea, rikas mies joka voisi suurentaa edes hiukan tätä rotanlo... kotia.

Heti taloon astuttuaan Iidalla rupesi ympäristömittari laskemaan, mutta onneksi löytyi tällainen halpa kukkaruukku, joka kuulemma nostaa ympärisöä kymmenellä. (En vaan huomannut mitään eroa... no mädäntykööt nyt siinä kun kerran ostin)

Heti lehdenjakajan lähtiessä Iida ryntäsi etsimään töitä. Ensimmäisenä silmään pisti sementinsekoittajan homma. Miskikäs ei, ei kai se nyt niin rankkaa voi olla, ja saapahan edes hiukan rahaa. Tänään Iida ei kuitenkaan pääsisi töihin, kimppakyyti meni noin kolme tuntia sitten.

Tämän jälkeen pihaan tuli epäilyttävän näköinen miekkonen, joka sanoi nimekseen Rob Humble ja pudotti oven eteen pinkin paketin. Salainen ihailija? Ehkei nyt sentään, paketissa ei ollut suklaakonvehteja vaan hieno musta tietokone. Vielä kun saisi sellaisen pöydäntapaisen johon sen voisi laittaa. Heppu vaikutti todella innostuneelta kehottaessaan Iidaa koittamaan konetta, sillä siinä oli Robin mukaan jotain tulevaisuuteen liittyvää.

Vihdoinkin tuli muita simejä toivottamaan Iidan tervetulleeksi, mutta pitikö niiden olla juuri nuo minulla-on-tylsää-teen-satunnaisia-simejä -tyypit? Tuo susi ei tietenkään kuulu tähän joukkoon, mutta en kaipaa niitä silti kaivelemaan kuoppia Iidan hyvinhoidetulle nurmikolle. Noihin tyyppeihin ei kannata silti tutustua, sillä poistan ne kuitenkin ennen pitkää kun pitää tehdä tilaa oikeille simeille.

Joten Iida lähetti vieraat pois sanomalla kohteliaasti miten asian laita on. Tuo taikuriheppu näytti ottavan sen melko raskaasti, vaikka hänellä onkin vaimo. (Ehei, en vihjaa mitään ;D)

Ajankuluksi Iida päätti mennä näpertelemään suihkua, ja kiinnostuikin siitä heti. Arkkitehtuurin ura siis on loistava hänelle. Kumpa vaan ei onnistuisi rikkomaan tuota, siitä menee ikävästi ympäristö melko punaiselle...

...ja hajosihan se, lätäköitä ja ympäristö punaisella. Älä valita pöljä vaan luuttua ne niinkuin käskin.

Tämä kuva ei liity mitenkään mihinkään mutta kun sillä vaan on niin hauska ilme 8D

HEI! Minä tiedän tuon ilmeen! Vain koska sinulla ja sinun miehelläsi menee huonosti, ei tarkoita sitä että voisit varastaa viattomien ihmsiten sanomalehden...

Illalla Iida käveli itsetekemääni Yökerho Jumputukseen, jossa hän yritti tienata vähän DJ:nä. Hyvinhän se meni, Iida ei pudottanut kuulokkeita kertaakaan mutta väärää musiikkia kyllä kuului joissain väleissä.

"Psst... tuota tyyppiä ei kannata ihailla. Hän ei viitsi ottaa kehuja vastaan, ei sitten millään!"

Baarimikkonakaan ei oikein onnistanut, asiakkaita on näin illalla niin vähän, joten Iida päätti lähteä kotiin 20 simeleonia rikkaampana...

...ja osti tälläisen tuolin! Nyt ei tarvitse enää syödä seisaaltaan.

Mutta enää puuttuu se tärkein: oma kulta kainalosta. Täydellinen mies, jonka kanssa voisi rauhassa jakaa elämän ilot ja surut, ja joka pitäisi uskollisesti sosiaalisuusmittarin vihreänä.

 

Saako Iida miehen ja onnistuuko hän keräämään rahaa hienompaan taloon?

Laittakaa kommenttia tulemaan, olisi kiva tietää minkälainen tarinankertoja olen :)