Viime jaksossa Iida kärsi matalasta sosiaalisuusmittarin lukemasta, ja haluaa edelleen epätoivoisesti rakastua johonkuhun ihanaan mieheen. Löytääkö Iida itselleen kavaljeerin vai kuoleeko hän yksinäisenä erakkona ja siihen päättyisi Leppästen tarina?

Iidan ensimmäinen työpäivä, töihin perinteisellä "pohjamutaautolla", mutta katsokaa millaiset vaatteet! Ei ehkä ihan Iidan tyyliä...

Töistä tultuaan Iida hymyili leveästi. Hän oli saanut ylennyksen vastatessani oikein urakysymykseen, ja laskukin oli vain 66 simeleonia, joten ehkä hän tällä kertaa saisi ostettua ruokapöydän tai jotain muuta kivaa. :) Iida toi myös kaverin kotiinsa, Eva Iltasen, joka on kyllä itsetekemäni simi, mutta heistä tulee hyvät ystävät.

Myös tämä herra käve... löntysteli talon ohi, mutta herranen aika pukisi nyt edes jotain päälleen! Onneksi tälle alastomalle apinalle ei voi flirttailla, joten Iida voi rauhassa unohtaa karmivat ajatukset karvaisista lapsista.

Mutta jokatapauksessa Iida sai vihdoinkin sen kauan kaivatun ruokapöydän, ja lisäksi myös toisen tuolin. Eipä vieläkään mitään kovin loistokasta, mutta katsotaan sitten myöhemmin tulevaisuudessa.

Ja sitten vielä yksi pitkään haluttu juttu: erillinen vessa! (Sori Eva, oli pakko saada kuva :P)

Hei Eva etkös sinä ole nyt vähän ahne? :D

Iidasta ja Evasta tuli kuin tulikin lopulta ystäviä, ja minä sain ensimmäisen legacypisteeni :D! Mutta minusta tämä on vähän härski kuva *köh köh >:)*

Iida ei ole vielä iltaankaan mennessä tavannut ketään mukavaa miestä, mutta kun hän päätti tehdä ruokapöydästä työpöydän ja siirtää toisen tuoleista sen ääreen testatakseen vihdoin ja viimein sitä Robin antamaa konetta, (jossa se tulevaisuuteen liittyvä juttu oli Sims 3 -peli) hän tapasi netissä melko kiinnostavan miehen, Joonas Karstan. Tyyppi vaikuttaa oivalta sulhasehdokkaalta ja komealtakin näyttää. Olisiko siinä Iidan tuleva mies?

Iida chattaili Joonaksen kanssa koko yön, ja jopa söikin tietokoneen ääressä varmistaakseen ettei Joonas pääsisi kirjautumaan ulos hänen huomaamattaan. Tyttöparka taitaa olla varma, että siinä todella on hänen tuleva sulhonsa.

Aamun sarastaessa Iida istui vieläkin koneensa ääressä ja näytti jo melko väsyneeltä chattailleensa Joonaksen kanssa yön yli, mutta oli niin miehen lumoissa että unohti jopa viedä tyhjän keksipussin ulos roskikseen vaikka tekee sen aina syötyään.

Kahdeksalta Joonas vihdoin ja viimein kirjautui ulos, ja Iida hiukan surumielisenä nousi koneen äärestä ja palautui normaaliin elämään haaveistaan Joonaksen rakastettuna. "Mutta vielä minä palaan, Joonas, ja tulet vielä pitämään minusta." Iida ajatteli viedessään keksipussia roskikseen.

Keskipäivällä Iida palasi taas koneelle, aikeinaan chattailla jo pakkomielteeksi käyneen Joonaksen kanssa, mutta Joonaksen sijasta sisään oli kirjautunut Eva, jonka kanssa Iida chattaili yhtä mielellään kuin Joonaksen.

Iida kutsui Evan kylään saadakseen edes hiukan apua Joonasaddiktioonsa, mutta miksi Evalla on vieläkin työvaatteet päällä? Nyt on vapaapäivä! :D

Ennen kuin Iida ehtii sanoa mitään, Eva näyttää hänelle hassun eleen. "Opin tämän eräältä ystävältäni. Hän on lomaillut paratiisisaarilla useita kertoja, ja siellä tervehditään näin." Eva selittää.

Iidakin yrittää, mutta se näyttää lähinnä lentoa opettelevalta linnunpojalta. "Sinun kannattaa hioa tuota vielä jonkin verran" Eva nauraa.

Eva kuitenkin vakavoituu, kun Iida kertoo hänelle onglemastaan. "...ja chattailin hänen kanssaan koko yön. Nyt en saa Joonasta mielestäni! Voi Eva, auta minua!" Eva kuunteli tarkkaavaisesti koko tarinan niinkuin ystävien kuuluukin. "Kuule, en osaa valitettavasti auttaa mieshuolissa, mutta jatka vain chattailua, kunhan et tee sitä liikaa." Eva neuvoo parhaansa mukaan.

Siirryttyään sisälle tytöt jatkoivat eleen harjoittelua, kunnes Iida osasi sen täydellisesti. "Jee, nyt voin tervehtiä paratiisisaarelaisia ilman että he luulevat minua linnuksi!" Iida sanoo iloisesti. Hän hyvästelee ystävänsä hymyillen.

Mutta pystyykö Iida vähentämään chattailuintoa Joonaksen kanssa? Käyvätkö hänen haaveensa toteen? Mitä mieltä te olette?

Tästä se nyt alkaa, ensimmäinen Legacyni. Tämä ulkoasu ja kaikki ei varmaankaan ole mitään taiteen riemuvoittoa, sillä olen vähän ekakertalainen tässä blogin käytössäkin... Ja jos jotakin kiinnostaa niin minulla on Lemmikkielämää, Matkoilla ja Vapaa-aika lisäosat. Mutta siis asiaan!

Suvun kantaäiti, Iida Leppänen, on horoskoopiltaan rapu ja pitää mustahiuksisista ja karismaattisista miehistä. Tavoitteena perhe, ja elämäntavoite "kasvata 20 kissan- tai koiranpentua". Ei toteudu ainakaan lähiaikoina, sillä hyvä jos rahat riittävät edes taloon...

Tällaiseen riittivät, ei ole kovin hääppöinen mutta saapahan siitä jonkinlaisen suojan. Kovin mukavaa ei kuitenkaan ole, kun ei riittänyt rahat edes erilliseen vessaan vaan kaikki on samassa huoneessa. Kumpa vastaan tulisi komea, rikas mies joka voisi suurentaa edes hiukan tätä rotanlo... kotia.

Heti taloon astuttuaan Iidalla rupesi ympäristömittari laskemaan, mutta onneksi löytyi tällainen halpa kukkaruukku, joka kuulemma nostaa ympärisöä kymmenellä. (En vaan huomannut mitään eroa... no mädäntykööt nyt siinä kun kerran ostin)

Heti lehdenjakajan lähtiessä Iida ryntäsi etsimään töitä. Ensimmäisenä silmään pisti sementinsekoittajan homma. Miskikäs ei, ei kai se nyt niin rankkaa voi olla, ja saapahan edes hiukan rahaa. Tänään Iida ei kuitenkaan pääsisi töihin, kimppakyyti meni noin kolme tuntia sitten.

Tämän jälkeen pihaan tuli epäilyttävän näköinen miekkonen, joka sanoi nimekseen Rob Humble ja pudotti oven eteen pinkin paketin. Salainen ihailija? Ehkei nyt sentään, paketissa ei ollut suklaakonvehteja vaan hieno musta tietokone. Vielä kun saisi sellaisen pöydäntapaisen johon sen voisi laittaa. Heppu vaikutti todella innostuneelta kehottaessaan Iidaa koittamaan konetta, sillä siinä oli Robin mukaan jotain tulevaisuuteen liittyvää.

Vihdoinkin tuli muita simejä toivottamaan Iidan tervetulleeksi, mutta pitikö niiden olla juuri nuo minulla-on-tylsää-teen-satunnaisia-simejä -tyypit? Tuo susi ei tietenkään kuulu tähän joukkoon, mutta en kaipaa niitä silti kaivelemaan kuoppia Iidan hyvinhoidetulle nurmikolle. Noihin tyyppeihin ei kannata silti tutustua, sillä poistan ne kuitenkin ennen pitkää kun pitää tehdä tilaa oikeille simeille.

Joten Iida lähetti vieraat pois sanomalla kohteliaasti miten asian laita on. Tuo taikuriheppu näytti ottavan sen melko raskaasti, vaikka hänellä onkin vaimo. (Ehei, en vihjaa mitään ;D)

Ajankuluksi Iida päätti mennä näpertelemään suihkua, ja kiinnostuikin siitä heti. Arkkitehtuurin ura siis on loistava hänelle. Kumpa vaan ei onnistuisi rikkomaan tuota, siitä menee ikävästi ympäristö melko punaiselle...

...ja hajosihan se, lätäköitä ja ympäristö punaisella. Älä valita pöljä vaan luuttua ne niinkuin käskin.

Tämä kuva ei liity mitenkään mihinkään mutta kun sillä vaan on niin hauska ilme 8D

HEI! Minä tiedän tuon ilmeen! Vain koska sinulla ja sinun miehelläsi menee huonosti, ei tarkoita sitä että voisit varastaa viattomien ihmsiten sanomalehden...

Illalla Iida käveli itsetekemääni Yökerho Jumputukseen, jossa hän yritti tienata vähän DJ:nä. Hyvinhän se meni, Iida ei pudottanut kuulokkeita kertaakaan mutta väärää musiikkia kyllä kuului joissain väleissä.

"Psst... tuota tyyppiä ei kannata ihailla. Hän ei viitsi ottaa kehuja vastaan, ei sitten millään!"

Baarimikkonakaan ei oikein onnistanut, asiakkaita on näin illalla niin vähän, joten Iida päätti lähteä kotiin 20 simeleonia rikkaampana...

...ja osti tälläisen tuolin! Nyt ei tarvitse enää syödä seisaaltaan.

Mutta enää puuttuu se tärkein: oma kulta kainalosta. Täydellinen mies, jonka kanssa voisi rauhassa jakaa elämän ilot ja surut, ja joka pitäisi uskollisesti sosiaalisuusmittarin vihreänä.

 

Saako Iida miehen ja onnistuuko hän keräämään rahaa hienompaan taloon?

Laittakaa kommenttia tulemaan, olisi kiva tietää minkälainen tarinankertoja olen :)